Etusivu » Ajankohtaista » Tulevaisuuden uhkakuvana sodankäynnin ennakoinnin haastavuus, mutta Suomen tilanne hyvä

Tulevaisuuden uhkakuvana sodankäynnin ennakoinnin haastavuus, mutta Suomen tilanne hyvä

20.09.2022

Kouvolan turvallisuustapahtumassa 24.10.2022 puhuva maanpuolustuskorkeakoulun apulaissotilasprofessori, majuri ST Antti Paronen uskoo, että sodankuva kehittyy kolmeen erilaiseen suuntaan.

Maanpuolustuskorkeakoulun apulaissotilasprofessori, majuri ST Antti Paronen sanoo, että suurin uhkakuva on tällä hetkellä sodankäynnin ennakoinnin haastavuus. Sodankuvan oletetaan kehittyvän kolmella tavalla. Varautuminen tasapainoilee niiden välissä.
– Aikaamme leimaa kolmijako. Yhtäällä on korkean teknologian ja kaikkialle ulottuvan tiedustelutiedon mahdollistama moderni sodankäynti. Toisaalla on ennalta-arvaamattomia, ei-valtiollisia joukkoja, kuten vaikka Afganistanin romahduksessa tai erilaisten terroristijoukkojen hallitsemilla aluilla. Näiden sodankäynti on teknologisesti alemmalla tasolla. Näiden kahden ääripään välillä on kolmas: ymmärrys sodankuvien sekoittumisesta, eräänlainen vaihtoehtojen hybridi, Paronen kertoo.
On vaikeaa ennustaa, millainen seuraava konflikti on, ja mihin suuntaan tulemme menemään.
– Ennalta arvaamattomat, ei-valtiolliset joukot käyvät sotaa eri pelisäännöin kuin mihin kuin perinteinen liikesotaan tarkoitettu armeija on tottunut. Varautumisen liukukytkin liikkuu ääripäiden välissä. Varautumaan joudutaan kaikkiin kolmeen vaihtoehtoon.

Suomella hyvä tilanne

Paronen pitää Suomen turvallisuusympäristön tilannetta hyvänä.
– Vaikka tilanne Euroopassa on äärimmäisen haastava, realistisesti ajateltuna Suomessa on hyvä tilanne turvallisuusympäristön kannalta. Kun liitymme Natoon, pääsemme osaksi turvasateenvarjoa ja voimme tuoda myös omaa osaamistamme siihen. Haasteena on nyt päästä mahdollisimman nopeasti Natoon, Paronen sanoo.
Vallitseva tilanne on Suomessa tunnistettu varhain, ja turvallisuutta on rakennettu kokonaisvaltaisesti jo pitkään. Kansa on korkeasti koulutettua, ja viranomaiset toimivat hyvin yhteen. Se on tärkeää uhkien torjunnassa.
– Sotilas- ja siviilitiedustelun välillä on puheyhteys. Se ei ole itsestäänselvää kaikissa läntisissä maissa.
Paronen sanoo, että Suomen olemassaololle suurin uhka olisi sotilaallinen hyökkäys, ja sellaisella voisi uhata vain Venäjä. Sellaista hän ei pidä realistisena.
– Tarvittaisiin sekä kykyä että tahtoa. Venäjä on kuitenkin sidottu Ukrainaan. Tahtoa on vaikea ennustaa olematta Venäjän päätäksenteon sisäpiirissä.

Myös ei-näkyvään sotaan pitää varautua

Paronen sanoo, että Suomen olemassaololle suurin uhka olisi sotilaallinen hyökkäys, ja sellaisella voisi uhata vain Venäjä. Sellaista hän ei pidä realistisena.
– Tarvittaisiin sekä kykyä että tahtoa. Venäjä on kuitenkin sidottu Ukrainaan. Tahtoa on vaikea ennustaa olematta Venäjän päätäksenteon sisäpiirissä.
Vaikka varsinainen aseellinen hyökkäys ei ole uhka, on muita uhkia. Puhutaan liminaalisesta sodankäynnistä. Siinä sota siirtyy rintamilta alueille, joita vastustaja ei koe sellaisiksi, että ne oikeuttaisivat vastahyökkäyksen.
– Tehdään terrori-iskuja, hankitaan kiinteistöjä, toteutetaan kyberhyökkäyksiä. Niihin on hankala vastata, niitä ei koeta perinteiseksi sodaksi. Liminaalia sotaa voi käydä, vaikka kykyä ei olisikaan, jos valtion johto on autoritäärinen ja tahtotila häikäilemätön.

Ukrainalle pitkittynyt sota olisi haaste

Euroopassa katseet keskittyvät Ukrainaan. Parosen mukaan osapuolilla on eri tavoitteet. Venäjä hyötyisi tilanteen jäätymisestä ja pitkittymisestä, Ukraina taas sodan pitämisestä kuumana, varsinkin läntisen aseavun jatkuessa.
Pitkittyneestä sodasta voi hänestä puhua, jos tilanne jatkuisi jäätyneenä vielä vuoden päästä.
– Sellaiseen voisi johtaa lännen avun väheneminen tai se, että Ukraina laskisi tavoitteitaan.
Näistä ei Parosen mukaan näy merkkejä.
– Ukraina on näyttänyt, että sillä on kyky hyödyntää läntistä tiedustelutietoa ja aseita. Sieltä löytyy myös vahva maanpuolustustahto. En näe tilannetta, että länsi vetäisi tukensa pois.