Kuva: Pauli Kopu Norjan Vinjeøran vuonoilla Naton Trident Juncture sotaharjoituksessa vuonna 2018. Kopu osallistui harjoituksen strategisen viestinnän joukkoihin Nato Military Information Centerin osana.
Nykyistä aktiivisempi, ennakoiva, Informaatiovaikuttamiselta suojautuminen on aivan keskeistä kansallisen resilienssin, kriisinkestävyyden, näkökulmasta.
Valtion tasolla hoetaan edelleen mantroja ja ikään kuin toivotaan että niistä syntyy ratkaisut. Pääministeri Orpon hallitus on onneksi ottanut asian käsittelyyn ja kehitystä, joka alkoi Marinin aikana koronakriisissä toivottavasti jatketaan. Informaatioturvallisuus, joka vastaa informaatiovaikuttamiseen, tarvitsee oman itsenäisen kansallisen strategian. Nykyisin turvaamistoiminta on liian siiloutunutta pienissä itsenäisissä yksiköissä, näiden hyvää osaamista tulisi vahvistaa ja luoda edellytykset verkostomaiselle yhteistyölle.
Jatkuva, säännöllinen harjoittelu ja yhteistoiminta luo osaamista, konkretiaa ja ratkaisuja sekä tuo esiin ongelmia, joita ei muuten huomattaisi. Siksi harjoittelun riittävä resurssointi ja vakavasti ottaminen on aivan keskeistä – siten varmistetaan strategioiden siirtyminen käytäntöön. Viranomaisten, niin toimivaltaisten kuin ministeriöiden, viestintäosastot eivät ole vain tiedotteiden lähettämistä varten vaan pystyvät aktiivisesti toimimaan turvallisuuden puolesta, niitä hyökkäyksiä vastaan, jotka tapahtuvat informaation keinoin. Ajantasainen, ennakoiva ja osaava viestintä tuottaa turvallisuutta ja suojautumista informaatiovaikuttamiselta.
Suomessa koronakriisi toi esiin merkittävän rokotekriittisten ryhmän. Jos usko ”meihin ei voi vaikuttaa, meillä on niin korkea koulutus” tarjoaisi varmaa ja automaattista suojaa, niin miten rokotekritiikki ylipäänsä toimi tässä maaperässä ja kansan tajunnassa niin hyvin? Ukrainan sodassa on syntynyt lukuisia esimerkkejä, molemmin puolin, yrityksestä hämärtää todellisuutta, jotka tuovat esiin nykyisiä keinoja – hyvin luoviakin. Sotaa on kutsuttu somesodaksi ja tiktoksodaksi. Kiinnostava geopoliittinen kuvio liittyy Venäjän toimintaan, joka on eri lähteiden mukaan satsannut erityisen paljon panoksia latinalaiseen amerikkaan sekä BRICS maihin, kun lännessä vaikutusmahdollisuudet ovat olleet vähäisempiä. Tavoitteena tässäkin on iskeä kiilaa yhtenäisyyteen ja hidastaa tai jopa järkyttää päätöksentekoa.
Koulutus on toki hyvä pohja, mutta niin on vapaa tiedonvälitys ja avoin kattava viestintä. Tiedonvälityksen ammattilaiset voisivat nostaa omaa häntäänsä asiassa reilummin ja tarttua jopa insinöörimäisellä asenteella siihen millaisin käytännön keinoin informaatioturvallisuutta voidaan ylläpitää. Maassamme on hyvä paikallismedioiden verkko, joka kuitenkin on hiljalleen köyhtymässä, tämä kehitys tulisi katkaista niin, että paikallinen riippumaton tiedonvälitys turvataan.
Kyberturvallisuus suojaa meidän kriittisiä tietoverkkoja ja -järjestelmiä. Informaatiovaikuttamisen puolelle mennään heti kun operointiin liittyy yksilöihin vaikuttamisen elementti. Kyber- ja informaatioturvallisuus toimii käsi kädessä moderneja uhkakuvia vastaan ja molemmat tarvitsee asianmukaiset resurssit ja kanavat havaita sekä torjua ongelmia.
Yksilön tasolla informaatiovaikuttamisessa on aina kyse tunteisiin tarttumisesta. Epäilyksen herättäminen tai suora shokkireaktio ovat lopulta tunneista kiinni. Kansalaiselle olennaista on havainnoida avoimin mielin ja muistaa lähdekritiikki. Itse suosittelisin lukemaan sensaatioista myös toisenkin puolen. Viimeisenä, vaan ei missään nimessä vähäisempänä: kun osallistuu keskusteluun, niin somessa kuin kasvotusten, ollaan humaaneja ja rakennetaan eikä eroteta. Eroja, konflikteja ja railoja synnyttämällä lopulta pelaa itseään vastaan.
Mikä synnyttää lopulta yhtenäisyyttä? Näiden konkreettisten toimien vahvistamiselle ja viemiselle käytäntöön on huutava tarve.
Kirjoittaja on erityisasiantuntija Pauli Kopu, KLOK
Email: pauli.kopu@gmail.com
